Jatkoficci: Girl behind the smile – osa 7
Kirjoitti: | 05. tammikuu, 2012 | fanitaide |

Jatkoa taas Savannahin pidetylle jatkoficcille Girl behind the smile. Pahoittelut julkaisun viivästymisestä. Savannah joutui kärsimään paljon kohutusta sähkökatkosta, jonka takia ei päässyt koneelle ja minä itse olen syyllistynyt sen jälkeen julkaisun unohtamiseen. Tässä kuitenkin seuraava osa tarinasta. Toivottavasti nautitte.

Girl behind the smile – Osa 7

Lopulta aurinko laski ja väsymykseni yltyi entisestään. Minun oli silti odotettava Damonia.
Tutkiskelin ajankuluksi tavaroita. Käänsin radion kovemmalle kun löysin kaapista viinapullon.
Mieleeni palautui aikani Klausin asunnossa. Sysäsin ajatuksen syrjään ja otin pullosta kunnon kulauksen.
Aine sai minut irvistämään. Kulautin lisää alas kurkustani ja aloin heilua musiikin tahtiin.
Pienen ajan kuluttua hyppelin jo epätarkoin liikkein ympäri huonetta ja viskoin tavaroita ympäriinsä.
Hyppäsin sängylle ja lauloin yhdessä Rihannan kanssa.
Potkin tyynyt sängyltä ja kaaduin samassa sytjäkässä itsekkin.
Varoin läikyttämästä viinaa sängylle ja kulautin uudestaan heti tasapainon palattua.
Heitin kirjat hyllyistään seiniä päin, vedin peiton sängyltä ja kaadoin kaapin.
Lopulta naurukohtaus sai vallan ja mätkähdin maahan.
Minulla ei ollut tiedon häivääkään todellisuudesta. Kompastelin ylös ja aloin kiskoa vaatteita yltäni.
Heitin topin ja farkut ja hypin alusvaatteillani ympäri huonetta.
Pysähdyin oven eteen kun näin Damonin nojaavan seinää vasten.

”Pidät juhlat etkä kutsu minua?” Damon sanoi tuomitsevalla äänensävyllä.
Hymy nousi kasvoilleni ja suoristin ryhtini. Liikutin kädet taakseni ja kohotin niitä kuin nostaen mekon helmaa.
Niiasin kauniisti ja Damon kumarsi.
”Saisinko luvan, neiti Pierce?” Damon lausui.
”Ilo on minun puolellani, herra Salvatore.” Vastasin.
Asetimme kätemme vastakkain viiden sentin etäisyyden päähän. Lähdimme pyörimään ympäri.
Laskimme kädet ja vaihdoimme ne toisiin. Kädet nousivat ja laskivat yhä uudelleen ja uudelleen.
Lopulta tanssi alkoi tuntua tyhmältä ja laskin käden alas. Damon nappasi minut vyötäröstä syliinsä ja suuteli.
Vastasin kuumaan suudelmaan ja käteni pitivät minut kiinni hänessä.
Me kaaduimme sängylle. Yht’äkkiä Damon nousi ja etsi käsiinsä viinapullon.
Hän otti kulauksen ja hänkin irvisti. Hän vilkaisi etikettiä.
”Jopas on tujua.” Hän kuitenkin kohautti olkiaan. Hetkessä hän oli jo luonani huulet huuliani vasten.
Hän siirtyi kaulaani ja antoi tilaisuuden puhua.
”Tässä sitä ollaan, 145 vuotta on kulunut. Historia näemmä toistaa itseään.”
Sanoin ja vedin Damonin pään huulilleni. Hän kuiskasi.
”Olen kaivannut tätä. Paitsi silloin olin alakynnessä. Ja sinä olit lutka.” Hän totesi.
Mulkaisin häntä pahemman kerran, mutta kohautin kuitenkin olkiani, tässä asiassa oli turha väittää vastaan.
”Mutta nyt Stefan ei tule väliimme ja sinä olet vahvempi, vanhempi ja seksikkäämpi.” Sanoin avaten Damonin paidan nappeja.
”Tiedän.”

Katseeni kääntyi pimeälle kujalle. Se kohdistui kahteen ruumiiseen.
Stefaniin ja Damoniin. Juoksin heidän luokseen ja näin luodin jäljet.
En välittänyt Damonista vaan jätin hänet makaamaan. Sen sijaan kumarruin Stefanin ylle ja hivelin hänen kasvojaan.
Ne alkoivat muuttua. Niiden tilalle tuli Damonin kasvot ja hänen silmänsä aukesivat.
Hän nousi ylös. Tunsin itseni heikoksi. Damon käveli kohti minua ja tönäisi minut maahan.
Hän kumartui ja nosti minut kuristusotteella ilmaan.
”Kuuntele tarkkaan. Tarvitset apuani että pääset ulos. Tarvitset apuani että saat hänet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Valitsit aikoinaan väärin. Valitsit Stefanin. Stefan ei auta sinua pääsemään eroon hänestä.
Eikä hän rakasta sinua. Nyt 145:n vuoden jälkeen, minä autan sinua vaikka sinä murskasit sydämeni. Anna sille jotain arvoa.”

Damon pudotti minut ja katosi sekunnissa. Nyt en pelännyt sillä tiesin näkeväni unta.
Tiesin että noita puhui Damonin kautta, eivät ne olleet Damonin sanoja.
Mutta miksi noita sanoi minun valinneen väärin?
Kun todella mietin asiaa, se sai minut ajattelemaan toiselta kantilta.
Stefan ei koskaan tehnyt mitään hyväkseni. Damon etsi minua 145 vuotta.
Ja hän todella rakastaa minua.

Havahduin makaamasta puolittain Damonin sylissä.
Hänen kätensä lepäsi vatsani päällä ja hän nukkui vielä. Yritin nousta herättämättä häntä.
Epäonnistuin. Hän vetäisi minut takaisin vierelleen.
”Hyvää huomenta.” Damon sanoi kuihtuneella äänellä. Krapula iski.
Päätäni jomotti oikein kunnolla joten jätin haaveeni ylös nousemisesta.
Leikittelin sen sijaan Damonin sotkuisilla hiuksilla.
Makasimme molemmat hiljaa kunnes uskaltauduin avaamaan suuni.
”Kuule Damon, näin taas unta menneisyydestä. Siitä paikasta missä teidät ammuttiin.”
Damon käänteli päivänvalosormustaan.
”Noita sanoi, että tarvitsen apuasi että pääsen ulos täältä ja Klausin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.”
Sanoin edelleen pyöritellen hiuksia käsissäni. Damonin katse kääntyi ja kulmat kurtistuivat.
”Hmm. Ehkä on minun vuoroni nukahtaa seuraavaksi.” Damon huokaisi. Jatkoin heti perään.
”Ja varokin näkemästä niitä sormijuttuja. Haluaisin mieluiten jättää sen kokemuksen väliin.”
Damon suuteli minua ja sitten nousi. Hän käveli ovelle, mutta kääntyi vielä.
”Kosto elää.” Hän sanoi ja vinkkasi silmää kunnes katosi.
Nousin lakanan kanssa ylös ja etsin vaatteeni.
Sain puettua alusvaatteet kun huoneeseen kiiri huuto.
”Katherine!” Damon huusi.
”Stefan on poissa!”

  1. Just Some1
    17.26 05.01.2012

    Rakastan näitä Girl Behind the Smile – tarinoita. Käyn lähes joka päivä ja katson onko uusi jo ilmestynyt ;P

  2. Savannah
    17.35 05.01.2012

    Kiitoss ! :)

Sorry, the comment form is closed at this time.




-


next in usa
7x14 - Moonlight on the Bayou
Käsikirjoitus: Caroline Dries & Brett Matthews
Ohjaus: Jeffrey Hunt
Ensi-ilta: pe 26.2.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)


next in usa
7x15 - I Would For You
Käsikirjoitus: Brian Young
Ohjaus: Mike Karasick
Ensi-ilta: pe 4.3.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)



next in finland