Jatkoficci: Girl Behind the Smile – osa 5
Kirjoitti: | 16. joulukuu, 2011 | fanitaide |

Ja jatkoa taas ihanaan Savannahin ficciin.

Girl behind the smile – osa 5

Juoksin halki sammalten ja oksien. Juoksin vaikka jalkani uhkasivat pettää hetkenä minä hyvänsä. Liikaantunut mekon laahukseni raahautui perässäni etsiessäni paikkaa johon mennä. Paikkaa johon piiloutua. Juoksin henkeni edestä, enkä lopettaisi vaikka tiesin että takaa-ajaja oli voimaakkaampi, nopesmpi ja ylivoimaisempi. En silti aikonut luovuttaa. Kompastuin kannon juureen ja paiskauduin kivikkoon. Nousin ylös ja tunsin vihlaisevan kivun poskessani. Veri valui hiljalleen peittäen alleen lian. Jatkoin juoksemista halki loputtoman pimeän metsän. Kyyneleet alkoivat täyttää silmiäni, ei surullisuudesta, vaan pelosta. Sydämeni pamppaili samaan tahtiin hengästykseni kanssa. Aloin epäillä juoksinko oikeaan suuntaan, kunnes kaiken pimeyden keskellä seisoi pieni, rosoinen mökki. Siinä pelastukseni. Juoksin minkä jaksoin ja väsymyksessä rämähdin ovea päin. Ovi aukesi ja kaaduin kiviselle lattialle. Nousin hädissäni ylös ja katseeni kiisi halki seinien. Asteekkien maalauksia. Kuvia, kirjoitusta. En voinut saada niistä selvää. Sydämmeni hypähti kurkkuun kun käännyin ja edessäni seisoi vaalea nainen. Mieleni teki kirkua ja paeta kunnes olisin ulkona piilevan vaaran kynsissä. Nainen kuitenkin tarttui minua kädestä ja lävitseni virtasi lämmin ja turvallinen tunne. Rentouduin hiukan ja katselin naista. Hän oli pitkä, ilmeisestikin joku yliluonnollisia voimia omaava, kaunis, vaaleahiuksinen nainen. Hänen lämmin hymynsä kääntyi irsvistykseksi ja naisen kädet puristuivat nyrkkiin. Ympärilläni kaikki alkoi hävitä tyhjyyteen. Ovi paiskautui kiinni ja muuttui mustemmaksi. Se ei auennut vaikka hakkasin ja potkin sitä pelon vallassa. Lyyhistyin polvilleni naisen eteen kun päähäni iski polttava kipu. Se sai minut kiljumaan tuskasta. Se loppui hetken päästä kuin seinään. Nainen katsoi ylöspäin tyhjyyteen ja huusi.
”En voi pidellä sitä enää!” Nainen kiljui itkien.
”Sinun täytyy tuoda hänet luokseni!” Hän huusi ja putosi polvilleen. Veriset kyyneleet valuivat pitkin hänen silkkisiä poskiaan.
”Hän epäonnistui, mutta minä en voi!” Nainen huusi ja hänen kätensä avautuivat nyrkistä ja nousivat hänen eteensä.

”Ahora es la frontera entre la vida y la muerte de más corto.” Sanat kaikuivat talossa naisen huutaessa niitä mustuuteen.
Kyyneleet valuivat hänen kauniille siniselle leningilleen saaden sen näyttämään karmivalta. Naisen itkuinen ääni tasaantui ja hänen kätensi heiluvat ilmassa, kuin hän pyörittäisi näkymätöntä palloa käsissän. Hänen kätensä koukistelivat ja hänen kasvonsa olivat tyhjät.
”Vida, es el momento de obtener esta lucha y ayudar a pasar por alto los límites de los mundos.” Nainen lopetti lausumisen ja pysätti kädet paikalleen..
”Nyt on elämän ja kuoleman raja lyhimmillään. Henkien on aika nousta tähän taisteluun ja auttaa ohittamaan maailmojen rajat.” Nainen sanoi ja katsoi verisillä silmillään minuun hetken verran. Hänen niskansa taittui taakse päästäen naksahtavan äänen. Käteni lennähti kasvoilleni ja naisen kärsimys sai minutkin huutamaan. Hänen kätensä koukistelivat entistä enemmän ja luut repeytyivät ihon läpi jättäen jälkeensä ainoastaan verta. En pystynyt shokiltani edes ajattelemaan oksentamista ja tai mahassa vellovaa kipua. Naisen viimeisetkin elinsekunnit alkoivat käydä vähiin ja hän kuiskasi viimeiseksi minulle.
”Luonnon tasapaino pitää säilyttää. Henkien on aika nousta.” Nainen toisti ja retkahti elottomaksi.

Henkäisyni täytti huoneen kun pongahdin ylös sängystäni. Unta, onneksi. Mutta se tuntui niin todelliselta. Kuin jo käynyt siellä. Metsä..mökki..takaa-ajaja. Ei voi olla totta! Näin unta paikasta johon olin paennut kun Klaus yritti uhrata minut tulialttarilla. Näin unta siitä kun olin ihminen. Mutta se nainen ei kuulunut menneisyyteen. Hän oli noita.
”En voi pidellä sitä enää. Sinun täytyy tuoda hänet luokseni.” Hänen sanansa kaikuivat päässäni. Tarkoittiko hän Klausia? Klaus nimittäin rikkoi luonnon lakeja. Horjutti luonnon tasapainoa! Nainen halusi Klausin. Mutta kuka nainen oli? Ja miksi hän ilmestyi unessa minulle? Ei, en aio sekaantua uuteen ongelmaan. Mutta haluan kuitenkin Klausin kuolleena. Tämä täytyy selvittää. Ajatukseni keskeytyivät kun Damon astui ovesta. Olin onneksi nukkunut yli sen ajan kun Klaus oli täällä. Silmäni suurentuivat kun näin Damonin tuskaisen katseen ja käsistä ulos työntyneet luut. Tätä en enää kestänyt. Pimeys valtasi minut jättäen kaiken taakseen.

Jatkuu….

Kommentit pois päältä artikkelissa Jatkoficci: Girl Behind the Smile – osa 5

No comments yet.

Sorry, the comment form is closed at this time.




-


next in usa
7x14 - Moonlight on the Bayou
Käsikirjoitus: Caroline Dries & Brett Matthews
Ohjaus: Jeffrey Hunt
Ensi-ilta: pe 26.2.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)


next in usa
7x15 - I Would For You
Käsikirjoitus: Brian Young
Ohjaus: Mike Karasick
Ensi-ilta: pe 4.3.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)



next in finland