Jatkoficci: Girl Behind the Smile – osa 2
Kirjoitti: | 30. marraskuu, 2011 | fanitaide, sivu |

Savannahin kirjoittama jatkoficcimme jatkuu tänään toisella osallaan. Nauttikaa!

Girl Behind the Smile – osa 2

Suljin silmäni päässäni jyskyttävän kivun myötä. Olin hetken sekaisin päästäni eikä sumu suostunut hälvenemään. Kun viimein sain näkökenttäni selväksi, katseeni kiinnittyi Damoniin joka katseli minua hymy huulillaan, kuin riisuisi minua silmillään. Katsahdin hätäisesti itseeni ja pyötitin silmiäni Damonille kun huomasin olevani pelkästään pitsisissä alusvaatteissani. Hymyilin yhtä yllättyneesti ja viattomasti kuin viimeksi vuonna 1864 ja siirryin vaivattomasti hajareisin Damonin syliin, hivellen sormillani hänen kovaa rintaansa.
Mm, tästä onkin jo pitkä aika, kuiskasin Damonin korvaan ja siirsin käteni hänen yön mustiin hiuksiinsa, kaataen hänet alleni sängyn jalkopäähän. Damon ei voinut vastustaa kiusausta ja otti selästäni kiinni taivuttaen sen kaarelle itseään vasten. Huuleni siirtyvät korvalta Damonin huulille. Huulemme koskettivat toisiaan, mutta jäivät vain hipaisuun vaikka mieleni olisi halunnut muuta. Damon irrotti selästäni ja kierähdin hänen päältään. Silmäni tuijottivat kaukaisuuteen, silti mitään näkemättä. Käteni haparoivat jotain mistä pitää kiinni, silti mitään tavoittamatta. Damon oli huijannut minua, hän veti minut itseään vasten, suuteli ja sitten lävisti selkäni puuveitsellä.
Tästä ei ole, Damon totesi puolittainen hymy huulillaan ja vetäisi veitsen selästäni veren tahriessa lakanat. Kirkaisu täytti huoneen kun Damon vetäisi veitsen irti verisestä selästäni. Hän odotti hetken että sain hengitykseni tasaantumaan ja kädelläni pyyhkäistyä suurimmat veret pois, kunnes iski uudestaan. Ja uudestaan. Hän valmistautui taas uuteen iskuun. Mutta tällä kertaa olin nopeampi. Käännähdin ympäri niin nopeasti kuin pieni tila antoi, nappasin kiinni veitsestä ja väänsin sen Damonia kohti. Veitsi ei vaatinut kuin pienen tökkäyksen kunnes se jo upposi Damonin kylkiluiden väliin. Damon putosi lattialle ähkäisyn saattelemana. Pyyhin dramaattisesti käteni ja hymyilin ivallisesti lattialla makaavalle Damonille. Heilautin veriset hiukseni selälleni ja nojauduin seinään. Nappasin pullon pöydältä, joka oli täynnä lämmintä makeaa verta. Otin kunnon kulaukset pullon suulta että saisin haavani paranemaan nopeammin, mutta sylkäisin puolet ulos.
Vervainia. Sana tuli enää vain kuiskauksena kun myrkky virtasi keuhkoihini polttaen sisimpääni ja pysäyttäen hengityksen. Miten saatoin olla näin tyhmä? Pullo pöydällä, valmiina minulle kuin missäkin ravintolassa. Enkö voisi yhtään ajatella? Vervain valtasi koko kehoni ja sumensi pääni alta aikayksinkön.
Ajattelin että saattaisin tarvita sitä. Damon sanoi jo ylhäällä täysissä toimissa taas hymyillen.
Verinen veitsi oli Damonin kädessä eikä hänen paidassaan ollut kuin reikä ja verta sitä reunustamassa. Silmäni alkoivat pettää ja tunsin uppoavani pimeyteen, mutta yritin haparoida pinnalle. Ennen kuin menetin tajuni lopullisesti, ehdin vielä tuntea kun Damon iski veitsen oikeaan jalkaani.

Kun heräsin Damonia ei näkynyt missään. Minulla olisi siis hetki aikaa toimia. Nousin ylös ja lakana tuli mukana. Veri oli kuivunut ja lakana oli tarttunut selkääni. Vetäisin sen irti ja heitin alas sängyltä. Vaatteet olivat sängyn toisessa päässä, joten nappasin ne ja puin rivakasti päälleni. Otin hyvän asennon ja kurkottauduin niin pitkälle kun pystyin ennen kuin näkymätön seinä otti vastaan. Stefan nosti päänsä ja katseli minua kuolleilla silmillään.
Näytät kamalalta, herjaisin Stefanille joka hymähti ilottomasti.
Ei pahalla, sanoin ja näytin kädelläni rauhanmerkin.
Jos sinä kerran näytät tuolta, miltä minun pitäisi näyttää? Minähän se tässä kärsin. Puhuin kuin seinälle.
Ainiin, Elena. Elena maailman keskipiste, toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Huoh. Kuin lukisi kirjaa. Unohda hetkeksi se veripussi, parhaimmassa tapauksessa hän on jo mukana Klausin matkaeväänä, sanelin Stefanille.
Et voi tietää, Stefan kuiskasi kuivalla äänellä.
Mm voisin auttaa sinua unohtamaan Elenan, sanoin lepertelevästi liu’uttaen sormiani sängyn reunaa pitkin. Stefan tuhahti mutta istui vain paikoillaan pää painuksissa.
Muista että tarjous on voimassa, sanoin ja laskeuduin makaamaan. Minuutit kuluivat tuskaisen hitaasti. Vilkulin vähä väliä Stefania ja hänen täydellistä vartaloaan.
Aioin tehdä kaikkeni saadakseni Stefanin itselleni. Siirsin kädet pusakkani napeille. Avasin nappeja vuorotellen hitaasti valitellen kuumuutta. Avasin viimeisenkin napin ja annoin paidan valua käsiltäni. Viimein Stefan nosti katseensa ja hänen huulilleen kohosi pieni hymynpoikanen. Hän tosiaankin luovutti, hän aikoi tulla luokseni ja antaa haluillensa vallan. Hänen hymynsä vain leveni. Stefan nosti käden korvalleen ja vilkuili oven suuntaan edelleen virnuillen. Mitä? Aloin itsekkin kuunnella ja kuulin askeleita. Pitkiä, verkkaisia askeleita. Damonin askeleita. Stefan siis hymyili Damonin paluulle, eikä minun tarjoukselleni. Stefan halusi, että Damon satuttaa minua. Stefan vihaa minua. Noh vihan ja rakkauden raja on langanlaiha. Askeleet lähestyivät. Pelon häivähdys kävi kasvoillani ja Stefan pani sen merkille.
Nyt sinun pitääkin pelätä, ei minun, ei Elenan vaan itsesi puolesta, Stefan sanoi hiljaisella ja ivallisella äänellä. Tuhahdin. Askeleet pysähtyivät ja ovenkahva kääntyi. Ovi raottui ja samantien huoneen täytti railakas huudahdus.
Mama, I am home!

Jatkuu pian…

  1. Elina Sopanen
    21.45 01.12.2011

    Lisää, lisää ja lisää! Ihanaa!

Sorry, the comment form is closed at this time.




-


next in usa
7x14 - Moonlight on the Bayou
Käsikirjoitus: Caroline Dries & Brett Matthews
Ohjaus: Jeffrey Hunt
Ensi-ilta: pe 26.2.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)


next in usa
7x15 - I Would For You
Käsikirjoitus: Brian Young
Ohjaus: Mike Karasick
Ensi-ilta: pe 4.3.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)



next in finland