Jaksoficci – Girl behind the smile – osa 8
Kirjoitti: | 19. tammikuu, 2012 | fanitaide |

Pahoittelut taas pitkästä tauosta julkaisussa. Tässä kuitenkin taas uusi osa Savannahin jaksoficcistä. Nauttikaa! :)

Haluatko lukea uudestaan myös vanhemmat osa? Tässä pikalinkit:

1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7

Girl behind the smile – Osa 8

Ryntäsin Damonin perään. Damon katseli ympärilleen ja totesi että Stefan todellakin oli poissa.
Hän pyyhkäisi raivossaan pöydältä kaikki tavarat. Ja minä vain jumitin paikoillani ja yritin keksiä ratkaisua.
”Ehkä lumous on poissa.” Sanoin ja väänsin erittäin vaivalloisen hymyn.
Päätin kokeilla teoriaani. Törmäsin näyttävästi seinään.
”Ehkei sittenkään.” Totesin. Mietin ankarasti vaihtoehtoja.
Miksi Stefan pääsi ulos, mutta minä en? Istuuduin sängylle ja suljin silmäni.
”Nyt kun Stef häippäsi, ei minuakaan täällä mikään pidättele.” Damon huomautti. Silmäni rävähtivät auki.
”Sinä et todellakaan ole lähtemässä. Et jätä minua tänne yksin kohtaamaan Klausia.” Nousin ja tökin Damonia, joka perääntyi ulottuviltani.
”Rauhoitu. En lähde mihinkään ennenkuin keksitään ratkaisu tähän noita-uni-Klaus-ongelmaan.” Damon sanoi ravistellen minua olkapäistä.
Irrottauduin hänen otteestaan.
Päässäni ei pyörinyt mitään ajatuksia siitä mitä nyt tapahtuisi.

Ilta saapui nopeasti. Se saattoi johtua koko päivän jatkuneesta ajattelusta.
Asetuin makuulle Damonin viereen. Hän oli kaatokännissä.
Stefanista – ja Klausista – huolehtiminen rasitti Damonia. Hieman liikaakin.
”Miksi aina minä joudun keskelle ongelmia? Okei hieeman tyhmä kysyymys.” Damon sopersi.
”Stef ei osaa sitten yhtäään huolehtia itsestään, vai mitä?” Damon sanoi ja tyrkkäsi minua.
Tyrkkäsin takaisin ja Damon vierähti alas sängyltä. Otin paremman asennon.
Samassa Damon syöksyi takaisin pudottaen minut toiselle puolelle.
Nousin salaman nopeasti ylös ja hyppäsin sulassa sovussa takaisin sängylle.
Ei kukaan jaksa humalaisen kanssa tapella. Yhtäkkiä päässäni alkoi kaikumaan yksi ja ainut sana.
Se voimistui ja voimistui ja lopulta muuttui sietämättömäksi.
Koru! Koru! Ääni huusi pääni sisällä. Se sai minut käpertymään ja puristamaan käteni nyrkkiin.
Sitten tajusin mitä ääni yritti kertoa, ja samassa se katosi.
”Elenan kaulakoru!” Huudahdin ja Damon säpsähti.
”Damon, sinun täytyy hakea se minulle! Heti!” Komensin ja tyrkkäsin häilyvän miehen alas sängyltä.

Damon selvitti itsensä veripusseilla ja hänen huomaamattaan sujautin radiopuhelimen hänen taskuunsa.
En oikeastaan tiedä miksi tein niin. Se vain tuntui huvittavalta.
Damon lähti ja minä jäin vaihteeksi yksin.
Painoin radiopuhelimen päälle ja kuulin Damonin auton moottorin jyrinän.
Hetken päästä moottori sammui ja auton pamahti kiinni. Askelia. Ovikello soi ja ovi avautui.
”Damon, tule sisään.” Mies sanoi. Tunnistin äänen. Alaric.
Damon asteli sisään ja lähti tallustamaan portaita. Olin kyllästynyt jo tähän ihmisvauhtiin. Damon koputti.
”Elena, minä täällä. Jeesus Kristus!” Damon hoilotti. Ilmeisestikään hän ei ollut täysin selvä.
”Damon.” Elena sanoi ei-niin-innostuneellä äänellä. Damon käveli sisään ja ovi sulkeutui.
”Nyt on käynyt näin hassusti, että Stef on vähän niinkuin poissa.” Damon soperteli ja ilmeisesti tutki laatikoiden sisältöä.
”Poissa?” Elena kysyi.
”Mutta eihän hän koskaan palannutkaan sieltä minne ikinä lähtikään, eihän?” Elena viilasi.
”Ihan miten vain.” Damon huokaisi.
”Mutta nyt tarvitsen korusi. Tai siis Katherine tarvitsee.” Damon sanoi.
”En todellakaan anna koruani hänelle!” Elena tiuskaisi.
Damonin ei välttämättä olisi kannattanut mainita minua.

”Mutta Elena-kulta, me tarvitsemme sitä.” Damon leperteli. Elena tuhahti.
”Niin mihin?” Hän kysyi. Damon epäröi.
”Emme ole päässeet vielä siihen asti.” Damon selitti. Elena naurahti.
”Ei käy.” Hän pysyi päätöksessään. Miten kaksoisolentoni voi olla noin rasittava? Mietin itsekseni.
”Elena, jos et anna sitä, minun on otettava se.” Damon selitti. Elena henkäisi.
”Eli anna se nyt nätisti tähän.” Damon sanoi.
”Lähettikö Klaus sinut?” Elena kuiskasi. Damon naurahti.
”Ei, ei. Meillä on suunnitelma. Siis ei Klausin, vaan Katherinen kanssa.” Anna nyt vaan se koru. Kirosin mielessäni.
”No hyvä on.” Elena myöntyi. Vihdoinkin. Huokaisin.
”Mutta sinun on otettava se.” Elena jatkoi, naurahti ja lähti juoksuun. Voi pahus.
Elenahan muistuttaa minua 145 vuotta sitten.
Damon lähti perään ja ilmeisesti nappasi Elenan kiinni ja kantoi tämän takaisin huoneeseensa. Elena kikatti.
”Damon, lopeta. Päästä irti!” Elena nauroi. He kaatuivat sängylle, luulisin.
Kikatus loppui. Ei ääntäkään. Tämä ei kuulunut suunnitelmaan. Päätin huutaa radiopuhelimeen.
”Damon, se koru, NYT! Jätä iskuyritykset toiselle kerralle!” Kuulin Elenan säikähtäneen äänen.
Hetkessä Damon oli poissa.

Damon syöksyi ovesta ja paiskasi minut kuristaen seinään.
Jalkani eivät enää koskettaneet maata kun Damon nosti käsillään minut kaulasta ilmaan.
Henkeni salpautui, mutta pakottauduin hymyilemään.
Damonin kulmahampaat vetäytyivät esiin ja hän paiskasi minut seinään. Nousin ylös ja väistin hänen iskujaan.
Pakenin makuuhuoneeseen. Väistin jälleen iskua ja nappasin samalla Damonin kädestä kiinni.
Paiskasin hänet sängylle ja tartuin vuorostani hänen kaulaansa kiinni. Damon jäi makaamaan paikoilleen.
”Ei muistella pahalla?” Kysyin virnistäen.
”Niinkö luulet?” Damon sanoi ja tarttui uudestaan kaulaani. Hän kieräytti minut allensa.
”Pilasit juuri parhaimmat mahdollisuuteni Elenaan, älä luule että tämä oli tässä.” Damon sähisi korvaani ja katosi.
Jäin haukkomaan henkeäni.

  1. Just Some1
    18.36 22.01.2012

    Aivan ihana, IHANA osa!!!!
    En jaksa millään odottaa seuraavaa…
    (Tää oli jo kymmenes kerta kun luen tän)

Sorry, the comment form is closed at this time.




-


next in usa
7x14 - Moonlight on the Bayou
Käsikirjoitus: Caroline Dries & Brett Matthews
Ohjaus: Jeffrey Hunt
Ensi-ilta: pe 26.2.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)


next in usa
7x15 - I Would For You
Käsikirjoitus: Brian Young
Ohjaus: Mike Karasick
Ensi-ilta: pe 4.3.2016 - klo 20 (USA)
(Suomessa klo 3 lauantaiaamuyö)



next in finland